Kipinät Teatteriklubilla 16.1.2015

Kipinät esiintyy perjantaina 16.1.2015 Joensuun kaupunginteatterin teatteriklubilla.
Teatteriklubi alkaa klo 17 ja loppuu klo 18.
Klubi on kaupunginteatterin kellarissa.
Ensin nähdään Kipinöiden esitys, jonka nimi on "Missä valossa?".
Esitys pohtii, kuinka samoja asioita voi katsoa eri tavoin - eri valossa.
Esityksen materiaalina on käytetty Kunnioitus-näyttelyn valokuvia.
Mukana ovat Kipinöistä Hanne, Marja, Niina, Isabel ja Maria.

Esityksen jälkeen klubilla keskustellaan.
Keskustelun aiheina ovat kunnioitus ja uusi suomalaisuus.
Miten voisimme kunnioittaa toinen toisiamme?
Miten voisimme löytää enemmän asioita, jotka yhdistävät meitä?
Klubilla on mukana Olga Davydova-Minguet. Hän on Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys JoMonin puheenjohtaja.
Kaikki saavat osallistua keskusteluun.
Teatteriklubi on ilmainen.

Teatteriklubin jälkeen voi katsoa näytelmän Mä soitan veljille.
Se alkaa klo 18.30 kaupunginteatterin 3. kerroksessa.
Lippu näytelmään maksaa 14 euroa ja se pitää varata etukäteen teatterilta.

Kaupunginteatterilla voi myös katsoa valokuvanäyttelyn, jonka nimi on Kunnioitus - valokuvia arjesta ja minusta.
Joensuu Multicultural Photography Club (JMPC) ja kaupunginteatteri ovat tehneet näyttelyn yhdessä.
Näyttely on teatterin 2. kerroksessa ja se on ilmainen.

Joensuun kaupunginteatterin osoite on Rantakatu 20.

*** *** *** ***

Kipinät - The Sparkles will perform at Joensuu City Theater's conversation club on Friday 16th January 2015.
The club starts at 17 and ends at 18.
The club is held in the City Theater's cellar.
First there will be the performance of The Sparkles, which is called Missä valossa? (In Which Light?).
The performance discusses how same things can be seen so differently - in a different light.
Photos of the Respect exhibition have been the inspiring material for this performance.
This time Kipinät includes Hanne, Marja, Niina, Isabel and Maria.

After the performance there is a conversation about respect and new Finnish identity.
How could we respect each other?
How could we find more things that we have on common?
At the club Olga Davydova-Minguet will be present. She is the chair person of Joensuu District Multicultural Association JoMoni.
Everyone can take part in the conversation.
The club has no entrance fee.

After the club there is a possibility to see a theater play called Mä soitan veljille (I Will Call My Brothers).
It begins at 18.30 in the 3rd floor of the City Theater.
A ticket for the play costs 14 euros and it has to be booked in advance.
The play is in Finnish.

In the City Theater you can also see a photo exhibition called Respect - Photographs of Everyday and Me. 
Joensuu Multicultural Photography Club (JMPC) and Joensuu City Theater have composed the exhibition together.
The exhibition is in the 2nd floor of the theater building and it has no entrance fee.

 

The address for Joensuu City Theater is Rantakatu 20.

Teatteriklubi Joensuun kaupunginteatterin sivuilla:

Conversation club in Joensuu City Theater website:

http://kaupunginteatteri.jns.fi/yleinen/kunnioitus-teatteriklubi-perjantaina-16-1-2015-klo-17-18

Liput ovat nyt varattavissa! The tickets are now to be booked!

IN ENGLISH BELOW!


Monikulttuurinen teatteriryhmä Kipinät - The Sparkles tarjoaa:

Perinteitä, jotain uutta, KAHVIA JA PULLAA

Näytelmä naapureista, tavoista ja tottumuksista.

Esitys on luotu ryhmälähtöisellä tekniikalla ja se perustuu monilta osin ryhmän jäsenten omiin kokemuksiin.


Ohjaus: Isabel Muñoz ja Maria Korkatti
Rooleissa: Niina Kaplas, Marja Nevalainen, Reetta Nenonen, Jóse Sinisterra Santana


Näytökset:
la 26.4. klo 18
ma 28.4. klo 18


Liput: 3 € (kahvi ja pulla myydään erikseen)

Esityksen kesto: alle tunti
Esityksessä käytetyt kielet: suomi ja englanti

Esitykset Teatteri Satamalla (Itäranta 1, 80100 Joensuu)
Kahvila Sataman Laituri avoinna ennen esitystä!

Lippuvaraukset ja lisätiedot:
kipinatryhma@gmail.com tai 0442920272

Esityksen valmistamista ovat tukeneet Pohjois-Karjalan taidetoimikunta ja Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys JoMoni ry.


Näytelmä, josta jää hyvä maku!


********


Multicultural theater group Kipinät - The Sparkles:

Traditions, something new, COFFEE AND BUNS

A play about neighbors, customs and habits. 

The performance is created with a group-oriented method and it is largely based on the experiences of the group members.


Directors: Isabel Muñoz and Maria Korkatti
On stage: Niina Kaplas, Marja Nevalainen, Reetta Nenonen, Jóse Sinisterra Santana


Showtimes:
Sat 26th April at 6 pm
Mon 28th April at 6 pm


Tickets: 3 € (coffee and buns are sold separately)

Duration: less than an hour
Languages used in the performance: Finnish and English

Performances in Teatteri Satama (Itäranta 1, 80100 Joensuu)
Cafe Sataman Laituri open before the show!

Bookings and more info:
kipinatryhma@gmail.com or 0442920272

The project is supported by Pohjois-Karjalan taidetoimikunta and Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys JoMoni ry.


The play with a good aftertaste!

Päivittänyt Maria, ohjaaja / Updated by Maria, director

Kipinät tutkii kulttuurien erilaisuutta ja samanlaisuutta

Teatteriryhmä Kipinät - The Sparkles on marraskuusta saakka kokoontunut noin kerran viikossa. Kokoontumispaikkoinamme ovat olleet Väen talo ja Maahanmuuttajatyön keskus Silta. Ryhmän koko on vakiintunut noin kuuteen (plus kaksi ohjaajaa). Yhteensä Kipinöiden toimintaan on käynyt tutustumassa tällä toimintakaudella 12 teatterista kiinnostunutta.

Ennen joulua keskityimme lähinnä yleisiin teatteriharjoitteisiin, joita on tarkoitus jatkaa edelleen. Sen rinnalle Kipinät on valinnut myös aiheen tulevalle näytelmälleen!

Huhtikuussa ensi-iltaan tulevan esityksen lähtökohtana on kulttuurien erilaisuus ja samanlaisuus. Jää nähtäväksi, millä tavalla esitys käsittelee tätä aihetta. Tarkoituksenamme on tutkia aihetta ja pukea se draamalliseen muotoon. Ja kuten tutkimuksessa aina, alussa emme voi tietää, millaisia tuloksia lopussa saadaan.

Jännityksellä siis itsekin odotamme, mitä tuleman pitää!

-Maria, ohjaaja-

Muistakaaaaaa!!! Remembeeeer!

MUISTUTUUUUS!!!:)

Tänään 8.11.2013 aloittaa Kipinät- The Sparkles monikulttuurinen teatteriryhmä aikuisille. Klo 17:00, Sillalla (Maahanmuuttajien keskus Silta, Koulukatu 24 B, 80100 Joensuu). Tulee tutustumaan ja nauttimaan! Ryhmässä puhutaan Suomea apukielinä: englantia ja Espanja.

REMINDER!!!:)

Today 8.11.2013 starts Kipinät- The Sparkles multicultural theatre group for adults. At 17:00 in Silta (Koulukatu 24 B, 80100 Joensuu). Come to check out and to enjoy!. In the group we speak Finnish but we can use English or Spanish when needed.

Huomio! Attention! Atención! Makini! Attenzione! внимание! Atenção!

Kipinät – The Sparkles etsii…

Uusia jäseniä! :)

Kipinät - The Sparkles on monikulttuurinen teatteriryhmä aikuisille Joensuussa. Ihmiset kaikista maista ovat tervetulleita... myös Suomesta!!!!

Et tarvitse aiempaa teatterikokemusta. Ryhmässä puhutaan suomea. Apukielinä ovat muun muassa englanti ja espanja.

Jos haluat tietää lisää, tule tutustumaan tai ota yhteyttä!

Kipinät – The Sparkles is looking for…

New members! :)

Kipinät – The Sparkles is a multicultural theatre group for adults in Joensuu. People from all over the world are welcome.

You don’t need theatre experience. We speak Finnish in the group but we also use other languages when needed. If you want to know more, just come or contact us! 

Ensimmäinen tutustumisilta/ First meeting:

Milloin/ when?: 08.11.2013
Mihin aikaan/ at what time?: klo. 17:00
Missä/ where?: Sillalla (Maahanmuuttajien keskus Silta, Koulukatu 24 B, 80100 Joensuu)

Kysy lisää / more info…

ohjaaja Maria Korkatti (Suomi, English)
044-2920272, maria.korkatti@gmail.com

ohjaaja Isabel Muñoz (Suomi, English, Español)
045-8446530, isabelt.munoz@gmail.com

Monikulttuurinen teatteriprojekti ja osallisuus

Maria Korkatti ohjasi monikulttuurista aikuisten teatteriryhmää Joensuussa. Työ kesti tammikuusta toukokuuhun 2012. Hän kokosi ryhmän sosionomin opinnäytetyötään varten. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen oSallisuushanke Salli.

Opinnäytetyön tehtävänä oli viedä läpi osallisuuden kokemuksia tarjoava monikulttuurinen harrastajateatteriprojekti. Monikulttuurinen tarkoitti tässä tapauksessa ryhmää, jossa oli sekä suomalaissyntyisiä että Suomeen muualta muuttaneita jäseniä. Lähtöajatuksena oli, että osallisuuden kokemukset syntyvät aktiivisen toimijuuden kautta. Osallisuutta ja aktiivisuutta pyrittiin edistämään suhteessa teatteriryhmään. Pidemmälle tähtäävänä päämääränä oli, että ryhmän jäsenten valmius liittyä eri yhteiskunnan toimintoihin paranisi ja mahdollisuus osallisuuden kokemuksiin myös teatteriryhmän ulkopuolella kasvaisi.

Nimen ”Kipinät – The Sparkles” itselleen valinnut ryhmä kokoontui 24 kertaa. Näistä kahtena päivänä esitimme valmista näytelmäämme Menolippu – matkoja maailmanloppuun. Kokosimme esityksemme devising-menetelmällä, joka sopi hyvin osallisuutta edistävään projektiin. Työskentelytapaa valitessani ajattelin, että ryhmän oma käsikirjoitus antaa valmista tekstiä suuremman liikkumavaran kielitaidon, osallistujamäärän ja käsiteltävän aiheen suhteen.

Ryhmälähtöisyyden ja ohjaajakeskeisyyden rajoilla

Heti toiminnan alusta pyrin luomaan ryhmään arvomaailman, jossa osallisuuden kokemuksia voisi tapahtua. Ryhmän jäsenten tuli tuntea olonsa turvalliseksi ja ajatuksensa arvostetuiksi. Pyrin tutustuttamaan osallistujia toisiinsa, itseni mukaan lukien. Loin toimintakulttuuria, jossa kaikkien osallistumista ideointiin ja päätöksentekoon toivottiin ja odotettiin. Tämä vaati keskustelun ylläpitämistä, puheenvuorojen antamista myös hiljaisemmille jäsenille ja eri harjoitteiden ja menetelmien käyttöä ideoinnin virikkeenä ja ilmaisun tukena. Asioista keskusteleminen ja yhteinen päätöksenteko veivät aikaa jo kielitaitoerojen takia. Vaivannäkö esimerkiksi ryhmän nimen valinnassa ei silti ollut yhdentekevää: nimi antoi ryhmälle identiteetin ja yhdisti osallistujia toisiinsa. Ryhmän voimin päätettiin myös näytelmän aihe – maailmanloppu – ja esityksen nimi.

Kokoontumisemme koostuivat tavallisesti yleisistä teatteriharjoitteista ja näytelmää edistävästä työskentelystä. Keräsimme tietoa maailmanlopusta vapaasti ideoiden ja eri lähteistä. Tapaamisten välillä työstin aineistoa ja mietin, mitä näkökulmia kokonaisuudesta vielä puuttuu. Laadin harjoitteita ja aineistonkeruutehtäviä, joita vein ryhmän toteutettavaksi.

Työskentelylle asetti haasteita ryhmän hajanaisuus. Koin rasittavaksi sen, että ihmiset osallistuivat toimintaan vaihtelevasti ja että ryhmään liittyi uusia jäseniä eri aikoihin. Sallin tämän, koska ryhmä oli pieni ja halusin varmistaa, että mukana pysyisi loppuun asti toiminnan kannalta riittävä määrä ihmisiä. Myös pitkälle ulottuvan harjoitusaikataulun laatiminen osoittautui mahdottomaksi, mikä vaikeutti prosessin suunnittelua. Tapaamiskertojen puolivälissä ryhmä vakiintui viisijäseniseksi. Kun kokoonpano vakiintui, ryhmän identiteetti pääsi viimein kehittymään, vaikka poissaolot eivät täysin loppuneetkaan.

Olin haaveillut työskentelystä, jossa jokaiselta soljuisi ideoita ja kaikki sanoisivat oma-aloitteisesti mielipiteensä käsiteltävistä asioista. Ryhmälähtöisen työtavan ansiosta olikin luontevaa ”vaatia” toimijoita ottamaan kantaa ja tekemään päätöksiä. Toisaalta annoin osallistujille valinnan mahdollisuuksia ehkä liikaakin. Ryhmän jäsenet eivät välttämättä aina tienneet, mitä heiltä odotetaan eivätkä sitä kautta osanneet osallistua työskentelyyn. Liika ”osallistavuus” siis vähensikin osallistumisen todellisia mahdollisuuksia.

Edellä kerrotut syyt johtivat siihen, että esityksen käsikirjoitus ei muotoutunut työskentelyn ohessa toivomallani tavalla. Jotta projekti saataisiin päätökseen, otin lopulta vastuulleni käsikirjoituksen kokoamisen. Draama oli ollut meille toiminnan väline, mutta tässä vaiheessa otin näytelmään ensi kerran kantaa taideteoksena. Loin esitykselle dramaturgian, joka omasta mielestäni oli toimiva ja esteettinen. Harjoittelimme valmiin käsikirjoituksen kanssa viisi kertaa. Näytelmä onnistui hienosti. Olimme harjoitelleet varsinaista teatteri-ilmaisua erittäin vähän, mutta siitä huolimatta kaikki kolme näytöstä olivat monipuolisia, sujuvia ja vapautuneita.

Onnistunutta osallisuutta

Projektia monimutkaisti se, että siinä oli säilytettävä opinnäytetyöltä vaadittava tutkimuksellisuus. Prosessia oli dokumentoitava huolella ja arvioitava lopuksi. Arviointi yhdessä ryhmän kanssa osoittautui mielenkiintoiseksi ja paljasti toiminnan päässeen alkuperäisiin tavoitteisiinsa.

Mittasin osallisuuden kokemuksia seuraavien aihealueiden kautta: 1. ryhmän jäsenen oma kokemus ideointiin osallistumisesta, 2. kokemus kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta, 3. kokemus oman mielipiteen huomioinnista päätöksenteossa ja 4. ryhmän tärkeys osallistujalle.

Arvioinnissa ryhmän jäsenet toivat esille, että kaikki olivat osallistuneet ideointiin. Mitä tahansa ehdotusta oli ollut lupa muokata ja ideoita oli hiottu sellaisiksi, että niiden toteuttaminen sopi kaikille. Osallistujien mukaan päätökset olivat olleet yhteisiä ja itse kunkin mielipide oli otettu huomioon. Kaikki toivat esille, että ryhmässä oli pyritty kuuntelemaan ja ymmärtämään muita.

Huomasin itsekin, että ajan myötä opimme kuuntelemaan ja ymmärtämään toisiamme, ja sovittamaan omaa viestintäämme toisten viestintätaitoihin. Projektin edetessä ryhmän jäsenet kommunikoivat entistä enemmän keskenään ja roolini toimijoiden välisenä ”tulkkina” pieneni. Kuten teatterissa usein, myös tässä projektissa osallistujista tuli toiminnan myötä läheisiä toisilleen.

Projektissa mukana oleminen oli kaikille ainakin jollakin tapaa myönteinen kokemus. Toisille ryhmä oli tärkeämpi kuin toisille. Osa Kipinöiden maahanmuuttajajäsenistä kertoi, että ryhmään osallistuminen paransi heidän kielitaitoaan. He eivät kertoneet niinkään sanavaraston karttumisesta, vaan painottivat saaneensa lisää rohkeutta suomen puhumiseen ja uskoa omaan selviytymiseensä tilanteissa, joissa tarvitsevat kieltä:

”Ja minä nyt on helpompi voi mennä toinen paikkaan ja jotakin kysyä, koska ensin minä pelkäsin. Ja nyt minä tiedän, voin käyttää eri elejä... eleitä ja jotakin toinen tapa kysyä, koska minä olen teatteriryhmässä – –”

Kasvanut rohkeus, avoimuus ja kielitaito parantavat ilman muuta ihmisen valmiuksia liittyä yhteiskunnan eri toimintoihin. Liittymisen kautta mahdollistuvat myös uudet osallisuuden kokemukset.

Osallistaminen asenteena

Projektissa oli loppuun asti mukana vain viisi osallistujaa. Tutkimuksellisesti ajatellen otos ja aineisto ovat hyvin suppeat. On perusteltua pohtia kriittisesti, missä määrin Kipinöiden kokemuksista voidaan vetää johtopäätöksiä kokeilemani työtavan hyödyistä. Toisaalta laadullinen tutkimus, sosiaaliala ja teatterikasvatus ovat alueita, jotka tunnustavat yksilöiden tarinat ja kokemukset vähintään yhtä merkittäviksi kuin määrällisen vaikuttavuuden. Uskon, että kanssani samanlaisia työtapoja toteuttaneet voivat yhtyä saamiini tuloksiin.

Osallistavuus on ennen kaikkea asenne eikä siihen tarvita lähtökohtaisesti osallistavaa menetelmää, kuten devisingia. Tärkeää osallisuuteen pyrkivässä toiminnassa on mielestäni osanottajien kuunteleminen ja ymmärtämään pyrkiminen sekä päätöksenteko- ja valinnanmahdollisuuksien tarjoaminen. Monikulttuurisissa projekteissa olennaista olisi lisätä kohderyhmän jäsenten osallisuutta ottamalla heidät mukaan toiminnan suunnitteluun.

Monikulttuuriselle aikuisten teatteriryhmälle Joensuussa suunnitellaan jatkoa. Yhteistyöstä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä maria.korkatti@gmail.com

Teksti: Maria Korkatti

Kirjoittaja on teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) ja sosionomi (AMK). Teksti pohjaa hänen lopputyöhönsä, joka on luettavissa verkossa http://publications.theseus.fi/handle/10024/49458

Tämä artikkeli on julkaistu Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton Meteli-lehdessä 3/2013. Julkaistuun artikkeliin liittyy valokuvia Kipinät-ryhmästä ja kolmen maahanmuuttajan haastattelut aiheesta "Voiko taide sopeuttaa vieraaseen kulttuuriin?". Lisäksi teksti löytyy Maria Korkatin henkilökohtaisesta blogista mariavilhelmiina.blogspot.fi

Saako Kipinät jatkoa?

Menolippu - matkoja maailmanloppuun oli melko varmasti halvin teatteriprojekti, johon olen koskaan osallistunut. Hain projektia varten apurahaa Pohjois-Karjalan rahastolta helmikuussa 2012. Kun rahaa ei myönnetty, näytelmä oli toteutettava niin pienin menoin kuin mahdollista. Onneksi oSallisuushanke Salli ja Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys JoMoni tukivat meitä taloudellisesti. Uuden kulman kannatusyhdistys ry. antoi Väen talon käyttöömme ilmaiseksi ja Joensuun ylioppilasteatteriyhdistys lainasi tarpeistoaan ilman korvausta. JuvenesPrint sponsoroi julistepainatuksemme. Suuri kiitos kaikille näille tahoille! Oli hienoa huomata, että aina projektien toteuttamiseen ei tarvita suuria summia rahaa.

Toisaalta pienikin käytettävissä oleva rahasumma antaa vapautta näytelmän tekijöille. Työryhmää helpottaa, kun voidaan ostaa rooliin sopiva takki kirpputorilta tai maksaa kirjastolle lentolehtisten tulostamisesta. Aivan toisenlaisista summista puhutaan, jos yhden tai useamman tekijän tulisi saada työstään asianmukaista palkkaa.

Eri tahot myöntävät apurahoja taide- ja kulttuuritoimintaan. Pohjois-Karjalan taidetoimikunnan ja Suomen Kulttuurirahaston edelliset hakuajat päättyivät 31.10.2012. Hain rahaa kummastakin organisaatiosta, jotta monikulttuurista teatteritoimintaa voitaisiin jatkaa ja kehittää Joensuussa. Hakemiini summiin sisältyy osa-aikaisten työntekijöiden palkkoja sekä tila-, puvustus-, lavastus-, tekijänoikeus- ja markkinointikuluja. Toteutuessaan teatteriprojekti käynnistyisi syksyllä 2013. Päätökset apurahoista luvattiin tehdä noin kolmen kuukauden kuluessa. Jännityksellä odotan, saako Kipinät jatkoa.

Maria Korkatti